Pikkuisen joulu

Pikkuinen herää aattoaamuun jännittäen,
Kalenteriluukun avaa viimeisen.
Puurostaan etsii mantelia kanssa toisien
Kuka mahtaa löytää sen?

Pikkuinen katsoo joulupuuta ihmetellen,
Tähti kaunis loistaa latvassa sen.
Puuhun kun kynttilöiden vielä näkee syttyvän,
On ihmettä enemmän.

Mitä pienempi itse on,
Sitä suuremman joulun saa.
Jouluntaika kyllä paljastuu, kun malttaa odottaa.
Mitä pienempi itse on,
Sitä enemmän jännittää,
Kun saa avata pienet paketit,
Ja nähdä tontut, joita isommat ei nää!

Pikkuinen katsoo illan tullen kummastuen:
Jäljet lumeen jääneet onko tonttujen?
Huoneen nurkkaan on ilmestynyt paketteja kuus,
Yhdessä on nalle uus.
Mitä pienempi itse on,

Mitä pienempi itse on,
Sitä suuremman joulun saa.
Jouluntaika kyllä paljastuu, kun malttaa odottaa.
Mitä pienempi itse on,
Sitä enemmän jännittää,
Kun saa avata pienet paketit,
Ja nähdä tontut, joita isommat ei nää!

Pikkuinen uupuen käy illan tullen nukkumaan
Onnenhymy kasvoillaan.

_{(Sanat julkaistu tekijän luvalla.)}